Sunnuntaina 7.9. meidän pikku Prinsessa sai nimen Sofia Tia Alina. Sofia nimi tulee eräästä lempikirjastani, Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli, Alina oli Indrekin, siis mieheni, isoäidin nimi. Tia tuohon väliin tuli, koska sopi siihen hyvin. Tyttö nukkui suunnilleen koko toimituksen ajan.

Jälleen kuvassa ylpeän isosiskon kanssa.

Maanantaina alkoikin sitten pienimuotoinen omenashow. Rakkaat naapurimme ilmoittivat, että voimme ottaa heidän omenpuistaan niin paljon omenoita kuin tahdomme. (Itsellämme on yksi omenapuu, mutta se on vielä hyvin pieni, tänä vuonna siihen tuli 5 omenaa) Ja olemme kyllä niitä hakeneetkin. Inkun porukat teetti omenamehua, joten sitäkin löytyy talven varalle muutama pullo. Itse olen kuivattanut kuivurilla omenalastuja, niitä pitäisi tehdä vielä PALJON lisää. On vaan hidasta puuhaa. eilen "keittelin" omenoita ja tein omenasosetta pakastimeen. Miun "lapsuuden" herkkua (taisin kyl olla jo teini kun tätä harrastin:), pakastimesta omenasoserasia, antaa hiukan sulaa, niin että on kohmeessa vielä kuiteskin..ja ei muuta kuin lusikka kouraan ja ei aikaakaan kun rasia tyhjä.. Pitää vielä käydä vilkaisemassa kuinka täysi tuo pakastin jo on, ehkä sinne viel jotain mahtuisi..puolukoita pitäis ihan vain muutama rasiallinen sinne saada..taidan olla laiska ja ostaa ne puolukat, kun en tarvitse kuiteskaan kuin muutaman litran.

Pari päivää mennyt niin, etten ole mihinkään käsityöhön edes ehtinyt koskea. Tänään kyl ostin pari kerää Novitan Mambo lankaa, syksyn novita lehdessä kivan näköinen virkattu lippis, jos vaikka sen sais tehtyä. Sandralle pitäis tehdä yks bolero ja jakku, molempiin on langat olemassa, kunhan vain aikaa riittäisi.

Olis niin paljon kaikkia ihania käsitöitä mitä pitäis tehdä..joululahjojakin olen jo suunnitellut...niistä suurin osa tulee kyllä ompelemalla...Sandran barbiet kaipaa vaatteita.Itselleni pitäis tehdä takki nyt syksyksi...huoh..oiskohan jollain antaa ylimääräisiä tunteja vuorokauteen....